Raapustelen teille muutaman sanan viimeaikaisista ajatuksistani mihinkäs muuhun kuin terveyteen ja hyvinvointiin liittyen. Asia on suhteellisen ajankohtainen, sillä syksyn PT- ja verkkovalmennusmyynti käy kuumana ja varmasti monella on taas jälleen kerran tavoitteena onnistua vihdoinkin joko painonpudotuksessa (laihduttamisesta ei saa enää puhua), elämäntapamuutoksessa tai muussa vartaloon liittyvässä tavoitteessa.

Jos omaan vartaloon ja sen olemukseen suhtautuu negatiivisesti, ja kaikki aika menee omien virheiden jatkuvaan etsimiseen ja niistä valittamiseen, päätyy mitä todennäköisemmin pika- ja ihmedieettien jatkuvaan kierteeseen, eikä mitään pysyvää saa koskaan aikaiseksi. Tämä johtaa väistämättä turhautumiseen. 

On aika muuttaa suhtautumista omaan tekemiseen ja omaan arvomaailmaan, joka liittyy  terveyteen ja hyvinvointiin. Kun oma terveys, jaksaminen, stressinhallinta ja mieli on itselle arvokasta, on muutoksiin helpompaa suhtautua järkevästi ja muuttaa ajattelumalli ”joudun luopumaan kaikeasta” muotoon ”mitähän kaikkea saan tilalle”.

Pysyvien muutosten tekeminen tarkoittaa konkreettisesti sitä, että muokataan jo olemassa olevia tapoja ja ruokailutottumuksia pienillä muutoksilla paremmiksi – ei sitä, että koko paketti heilautetaan väkipakolla noudatettavalle paperilappuruokavaliolle tai sitoudutaan noudattamaan jotain ruokafilosofiaa, mikä ei tunnu itselle mieluisalta – tällä tarkoitan esimerkiksi maidotonta tai viljatonta ruokavaliota, ketoosidiettiä tai jotain muuta selkeästi asioita poisrajoittavaa ruokavaliota. Ne saattavat kuulostaa alkuun ihmeitä tekeviltä ja uutuudenviehättäviltä, mutta jos tekeminen tyssää yhteen hampaat irvessä kahlattuun kuukauteen, muutos ei ole kestävällä pohjalla.

Ja tällä en tarkoita nyt ollenkaan sitä, että nämä filosofiat eivät toimisi. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että mikä tahansa ”dieetti” toimii, kun sitä jaksetaan noudattaa vähän kauemmin kuin kuusi tai kahdeksan pakollista viikkoa valmennuksessa. Turhauttavinta valmentajan näkökulmasta tässä asiassa on se, että ihmisillä ei kertakaikkiaan ole nykyään enää mitään halua nähdä vaivaa, ei ole kärsivällisyyttä ja se kertoo vain ja ainoastaan siitä, että pysyviin muutoksiin ei ole oikeasti haluta, vaan halutaan päästä helpolla. Ja sellaista tietä ei valitettavasti ole tähän hommaan vielä keksitty.

Konkreettiset pienet muutokset voivat olla esimerkiksi täysrasvaisen juuston vaihtaminen kevyempään, rasvaisten leikkeleiden vaihtaminen kevyempiin, marinoitujen lihatuotteiden vaihtaminen marinoimattomaan tai vehnäisen leivän vaihtaminen täysjyvätuotteisiin ja kasvisten, marjojen ja hedelmien lisääminen asteittain. Se voi olla ateriarytmin opettelua niin, että ensin kolme ateriaa päivässä, sitten mukaan yksi välipala. Sitten katsotaan tarvitaanko viidettä edes – kaikki eivät tarvitse, toiset eivät tarvitse välttämättä aamupalaa, toiset kärsivät iltaisin huutavasta nälästä ilman aamiaista. Kysymys on siitä, mikä tuntuu miellyttävältä. Sitä ei kukaan valmentaja tiedä asiakkaan nähdessään, vaan sopivien juttujen löytäminen on yhteispeliä. Sinä poljet, valmentaja ohjaa.

Kysymys ei ole pakollisesta puuron syömisestä, maitorahkasta, sushi-annoksista vaan kokonaisuudesta, jonka hahmottamiseen saattaa kokemattomalta kulua useampi vuosi. Voin luvata sinulle, muutaman sataa ruokapäiväkirjaa läpilukeneena, että ihan jokaisen päiväkirjasta on löytynyt hyviä juttuja, ja sitten niitä kehitettäviä juttuja. Jos haluaa syödä aamiaiseksi leipää, se käy – katsotaan päälliset kuntoon. Lounaan saa syödä työpaikkaruokalassa, katsotaan sen annoskoko sopivaksi. Edelleen suurimmat kompastuskivet ovat ruokailun säännöllisyys ja poissaolollaan loistavat kasvikset, marjat ja hedelmät. 

Kun puhutaan siitä, että olemme kaikki erilaisia ja meillä on erilainen aineenvaihdunta ja jokainen toimii erilailla, niin anteeksi nyt, emme me niin erilaisia ole. TAPAMME JA TOTTUMUKSEMME ovat erilaisia. Ei ole olemassa täysin huonoja ja hyviä ruokia, on olemassa kohtuus ja monipuolisuus. Ei ole sellaista ruokavaliota, joita pitäisi jatkuvasti muuttaa – on runko, jonka 80% noudattaminen riittävän pitkään ja pikkuhiljaa tavaksi tekemällä saavutetaan pysyviä tuloksia. Ja kyllä, energiatasapaino on saatava kuntoon. 

Tässä vaiheessa kävelee mukaan se saakelin armollisuus itseä kohtaan. Kun aloitat pikkuhiljaa ja annat itsellesi aikaa sisäistää uudet jutut, se on armollisuutta. Armollisuutta ei todellakaan ole se, että kahden viikon kidutuskuurin jälkeen kaadut sohvalle juustokakun kanssa ja palkitset itsesi ahkerasta työstä. Armollisuus on tosiasioiden hyväksymistä, sisäistämistä ja työstämistä. Sitä että tiedostaa ja hyväksyy sen että muutokset eivät ole nopeita, vastoinkäymisiä tulee ja välillä tuntuu että kaikki on perseestä. Mutta jos haluaa pudottaa painoa ja sitä kautta lisätä hyvinvointiaan, jaksamistaan ja saada aikaan kestävän muutoksen, pitää hyväksyä faktat. 

Ruokailutottumuksissa, kuten treenaamisessakin, salaisuus piilee toistamisessa. Eihän nyt hyvänen aika kukaan opi ja sisäistä asioita heti ensimmäisestä kerrasta, vaan asioiden eteenpäin viemiseksi tarvitaan toistoja. 

Jos palkkaat valmentajan, mutta koet jatkuvasti tarvetta kyseenalaistaa perusasioita, taistella annettuja ohjeita vastaan, niin ehkä et ole vielä valmis muuttamaan asioita pysyvästi ja se on ihan ok. Meillä kaikilla on rajalliset voimavarat, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että perusasiat ovat ja pysyvät muodissa. Kukaan valmentaja ei tee varsinaista suoritustyötä puolestasi – eihän kukaan tee töitäkään puolestasi, hoida opiskelua puolestasi, kasvata lapsia puolestasi tai pidä yllä sosiaalisia suhteita puolestasi. 

Sen sijaan että miettii koko ajan laihtumista, voisi energian käyttää oikeiden työkalujen löytämiseen ja niiden täytäntöönpanoon. Kyllä ne sentit sieltä sitten karisevat. Ja anna itsellesi hyvä ihminen vähän enemmän aikaa kuin vain kolme kuukautta. Puhutaan vuosista. Tässä on tarkoitus samalla elää hyvää elämää eikä vaan kitua, perkele.

Bettina