Oikein hyvää uutta vuotta 2023! Olkoon se edeltäjiään toiveikkaampi ja armeliaampi – ei niinkään armelias sellaisella itseään silittävällä tavalla vaan inhimillisyydessään.

Lähdin kirjoittamaan syystä mikä meitä etelä-pohjalaisia yleensä liikuttaa – sain osakseni arvostelua. Sen sijaan että vaipuisin itsesääliin ja häpeäisin, päätin näyttää, että osaan vielä. Katsokaas kun olemme uusineet Kukka Laakson kanssa koko www.alku.fi sivuston ja laatineet verkkovalmennuksiin täysin uudet ohjelmat sekä Puretreeni- että PurePower- valmennuksiin,  olen näin ollen kirjoittanut uusia ohjeita sydänverellä valmiiksi alustalle julkaistavaksi. Lähetettyäni valmiit tiedostot Kukalle eteenpäin sain palautetta:

”Sun suomen kieli on hirveää. Voisit alkaa taas kirjoittamaan blogia”.

Joten kirjoitan ainakin tämän yhden,  jos innostun niin enemmän. Aika on otollinen, sillä en kykene TikTokiin ja ainoa pelastukseni on toivoa että kaltaisiani vanhanajan tiedonjakokanavia arvostavia  kanssa-ihmisiä olisi useampia.

Elämässäni ei ole muuttunut mikään ihmeellinen. Kotona mulla on koira ja kaksi pupua, ja olen karvaystävistä hirvittävän onnellinen – niiden silittely on rentouttavaa ja niille voi puhua mitä sylki suuhun tuo. Töitä minulle on siunattu sopivissa määrin ja parin raskaan koronan täyteisen vuoden jälkeen ihmiset ovat yleisesti rapakunnossa. Ei tarvitse suuttua mikäli se koskettaa sinua itseäsi, se koskettaa nimittäin myös minua, ja aika monia tuhansia suomalaisia eikä se ole mikään paremmuuden mittari. Ajat ovat olleet todella vittumaiset, ja nyt niitämme sitä satoa, kun peruskunto rapistuu.

Kunto on siitä kiva, että sille voi tehdä jotain. Voi lähteä ystävän kanssa reippaalle kävelylle, ostaa itselleen apua kuntosalille, ilmoittautua kuntonyrkkeilyyn tai aloittaa taas käymään uimahallissa. Minä aion aloittaa käymään uimahallissa, mutta en kerro missä sillä aion alkaa käymään aamuisin siellä enkä halua puhua ihmisten kanssa aamuisin.

Aloitin myös PurePowerin 10 viikon dieetin ryhmäläisten mukana. Haluan parempaan fyysiseen kuntoon, hyvät vanhat rutiinit takaisin. Elin leväperseisesti koko syksyn, ja vaikka hauskanpitoa riitti, en kestä enää tässä iässä valvottuja ja huonosti nukuttuja öitä, eikä vyötäröni ympärystä imartele viinin tuoma turvotus. Ja kyllä, vaikka kuinka yritätte uskotella itsellenne että ei se ole se VIINI TAI OLUT joka turvottaa VAAN ne sipsit joita viinin kanssa syö, niin valehtelette itsellenne. Juhlakausissa on onneksi aina alun lisäksi myös loppu, ja sieltä mistä minä tulen kaikki hyvä (tai huono) loppuu aikanaan.

Rutiinittoman syksyn jälkeen vasta oikeasti tajuaa, miten paljon tärkeää struktuuria ne tuovat arkeen. Enkä tarkoita sitä, että sen pitää pelkän liikunnan tai ravitsemuksen ympärille rakentua, tietenkään – mutta ne ovat oivallisia palikoita, edelleen. Lepo ja palautuminen ovat tärkeissä rooleissa, mutta uskallan olla sitä mieltä että palautumista tarvitsemme paljon enemmän kaikesta ympärillä olevasta maailmanpaskasta kuin itse fyysisestä rasituksesta, ja fyysisen rasituksen lisääminen saattaisi jopa edistää palautumista maailmanpaskasta, mutta mikä minä olen sanomaan. Omalla kohdalla se toimii, ja sehän on tärkeintä.

Kenenkään ei tarvitse palautua kävelylenkistä, u know?

/ Bettina

Täältä mukaan täysin uusittuihin verkkovalmennuksiin!

Blogin kuvat: @womankindboudoir / Pauliina Tähkäpää