Olet ehkä kuullut puhuttavan säästöliekistä. Ajattelin tässä ihan arkikielellä selvittää teille lyhyesti, mistä on kysymys, miten se yleensä ilmenee ja miten sitä lähdetään purkamaan.
Säästöliekki ei ole mitään sellaista, mihin saat ajettua elimistösi viikon tai parin jaksolla, kun syödään hieman vähemmän kuin normaalisti, mikäli normaalisti tarkoittaa henkilölle säännöllistä ja urheilullista elämäntapaa. Kysymys on monessa tapauksessa kuukausia, jopa vuosia jatkuneesta jojoilusta (+/- 10-15kg) jota on harrastettu liian vähillä kaloreilla (1000-1500) ja aina välillä tasapainotettu järkyttävällä roskaruokaylensyönnillä. Aineenvaihdunnan häiriintymisen edistämiseksi on tuolla yllämainitulla kalorimäärällä harrastettu tolkuton määrä liikuntaa, ja se liikunta on useimmiten ”kunhan palaa mahdollisimman paljon kaloreita”- liikuntaa, eli pitkää juoksua ja kahden tunnin ryhmäliikuntamaratooneja.
Myös monessa tapauksessa päälle jäänyt 5-6 viikoksi tarkoitettu pikadieetti jää päälle useiksi kuukausiksi, mutta treenimäärät kasvavat, ja tällaista ihmiskeho jakselee aikansa, kunnes väsyy. Ja tämä väsymys on yleensä sellaista, että itkuun purskahtaminen kesken kauppareissun käytävän pituuden tai ruokakassien painavuuden takia ei ole mikään yllätys. Se voi myös olla sellaista väsymystä, että ei nuku kunnolla tai nukkuu 10 tuntia joka yö, tuntematta itseään levänneeksi.
Ja kun seuraavan kerran yrittää laihduttaa taas sadatta kertaa samalla vanhalla tyylillä, olet yhtenä päivänä tilanteessa jossa paino ei enää putoa. Kaikki mikä ennen tehosi, ei tuota enää minkäänlaista tulosta, ja pahimmassa tapauksessa ravintomäärää tiputetaan entisestään, jolloin elimistölle aiheutuu entistä enemmän stressiä, kroppa jatkaa rasvoittumista, uni on huonoa, treenitehot laskevat entisestään, hiukset alkavat lähteä, iho huonontuu, olo vittuuntuu, seksi ei huvita ja kaikesta herkuttelusta tulee hirveän huono omatunto.
Eikä paino putoa. Miksi paino ei putoa, vaikka syön näin vähän ja treenaan näin paljon?
Koska elimistön tehtävä on pitää ihminen hengissä, ja siihen tarvitaan energiaa – proteiinia, hiilihydraattia, rasvoja, suojaravintoaineita ja vettä sekä elimistöä riittävästi rasittavaa liikuntaa (jota tehdäksesi siis ylläripylläri tarvitaan energiaa) kaikkea tätä oikeassa suhteessa, unohtamatta sitä tärkeintä palikkaa – lepoa, unta ja stressitöntä arkea.
Terveydenhuollon ammattilaiset ja liikunta- ja ravintoalan ihmiset eivät turhaan peräänkuuluta riittävän energiansaannin merkitystä sekä pitkäkestoista, rauhallista painonpudotustahtia. Se, että saamme riittävästi energiaa, on kaiken toimintamme lähtökohta – tarkoitushan on, että me jaksamme elää. Eläminenhän on työtä, arkea, lastenhoitoa, rakkauselämästä huolehtimista, ystävien tapaamista, harrastuksia, matkustelua, treeniä ja hyvin nukkumista. Jos elämä on vain peiliin tuijottamista itseään moittien, se on arvokkaan ajan tuhlaamista.
Miten tätä lähdetään sitten purkamaan? Heitän karkean esimerkin:
Jos on syöty viimeiset 14kk jonkun nopeaksi avuksi tarkoitetun ohjeen mukaan 1400kcal päivässä, eikä paino ole enää pudonnut pitkään aikaan mutta kroppa on alkanut rasvoittumaan ja painoa kertymään pienistä kaloreista huolimatta, treeniä on lisätty 5-6 kertaan viikossa, ollaan aika lähellä breaking pointtia. Kroppa on sanomassa sopimusta irti, ja jotain pitäisi tehdä.
Se jotain mitä tehdään on se että ruokavalio käydään läpi, ja tapauksesta riippuen kaloreita aletaan lisäämään 100-200kcal/vrk/kk sitä mukaan, että paino ei lähde jyrkkään nousuun. Nämä lisätyt kalorit koostuvat hiilihydaateista, sillä ne ovat elimistön bensaa. Eli vielä kerran tässä, on mielestäni hullua olla täysin ilman hiilihydraattia tai totuttaa siihen kroppaansa.
Tätä nostoa jatketaan henkilön aktiivisuudesta riippuen jonnekin 2000-3000kcal tietämille, mikäli homma pelittää kuten tarkoitus on. Karkeasti kannattaa laskea, että jos on useamman kuukauden tai vuoden elänyt liian vähällä ravinnolla, niin siitä palautuminen ottaa vähintään saman ajan. Tämän ei ole tarkoitus olla uusi lapulle kirjoitettu ruokavaliovankila, vaan samalla opetellaan sitä silmämääräistä tolkkua siihen syömiseen – ruokavaaka on hyvä renki, kun pitää mitata syökö riittävästi, mutta isännäksi siitä ei ole – ei kukaan halua elää loppuelämäänsä ruoka-vaaka kainalossa, se lisää uusavuttomuutta.
Ensimmäisiä positiivisia muutoksia näkyy yleensä kaikilla muilla elämän osa-alueilla, kuin peilissä – treeniin on enemmän energiaa ja se alkaa tuottamaan tulosta, normaali näläntunne alkaa hiipiä mukaan kuvioihin, uni on syvempää ja virkistävämpää, ihon ja hiusten hyvinvointi paranee ja pinna muuttuu taas kestäväksi. Mikäli tilanne on äitynyt niin pahaksi, että hormonitoiminta on häiriintynyt, on naisilla kuukautiskierron palautuminen aina loistava merkki palautumisesta. Miehillä hyvänä mittarina voi pitää aamuteltan jämäkkyyttä.
Kaloreiden nosto, painon seuranta ja aineenvaihdunnan hidastumisen purkaminen vaatii yleensä enemmän kärsivällisyyttä, kuin ylipainon pudottaminen koskaan vaatii – mieti siis tarkkaan, onko oikotie onneen pelkkien kuuriluontoisten pikadieettien kanssa sittenkään kauaskantoinen ajatus? Haluammeko me ihmiset olla niin epätoivoisesti laihoja, että olemme valmiita pilaamaan terveytemme sen takia, vai voisiko sen kokonaisuuden (terveys, normaalipaino, tasapaino) saavuttaa ilman vaarallisia kompromisseja?
Energiaa viikkoon,
Bettina
Artikkelikuva:
http://www.loviisankameraseura.fi/harrirantanen.html
