Ajatelkaa kaikkea sitä rahaa, mikä pyörii hyvinvoinnin ympärillä.
Laihduttavat yrttikääreet, laihdutustee, laihdutuskahvi, pussikeittokuurit, waist trainerit, kaikki maailman lisäravinteet, yrttijuurista tehdyt mannakapselit jotka lisäävät kylläisyyden tunnetta, rasvanpolttajat sekä tuhannet muut tavarat, joiden sanotaan laihduttavan.
Jos katsot oikein tarkasti, niissä kaikissa lukee että ”osana terveellistä ja liikunnallista elämäntapaa”. Ei sisälly hintaan, ehe ehe.
Ajatelkaapa seuraavaksi sitä kaikkea informaatiota, jota meille syötetään netissä ja foorumeilla hyvinvoinnista ja laihduttamisesta.
Et voi ikinä voida hyvin jos syöt maitotuotteita tai gluteenia, suomalainen rypsiöljy on osa suomalaista mafiaa, pepsi max lihottaa, kookosöljy auttaa kaikkeen vaivaan, ei vaiskaan se tappaa, kakut pitää syödä raakakakkuversioina tai ei ole hyvä ihminen, lehtikaalessa on myrkkyä, sitruuna ja sooda yhdessä parantavat syövän, rasvakahvi on oikea tie kuumaan vartaloon, vain vihreitä vihanneksia saa syödä tällä dieetillä mutta seuraavalla vain keltaisia, jos et juo palautusjuomaa jonka tuotemerkin tiimisi omistaa, on treenisi hukkaanheitetty etkä kehity.
En ole tavannut ihmistä joka olisi lihonut pepsi maxia juoden tai ihmistä, joka olisi kuollut syötyään lehtikaalta. Tunnen monta, ketkä edelleen kehittyvät ja hoikistuvat, vaikka syövät raakakakun tilalla palan kinuskikakkua silloin tällöin. En sano, ettäkö pepsimaxia pitäisi juoda, mutta kyllä se pilaa hampaat ennenkuin se alkaa lihottamaan.
Ihmisten epätoivolla olla laihoja tehdään naurettavia summia rahaa vuosittain. Näkyykö hyvinvoinnin tulos? Ei näy, missään hyvinvointitilastoissa, tämäkään bisness.
Kaikki tämä netissä leviävä bullshitti ja hyvinvointiin liittyvät klikkipostaukset edistävät vain ja ainoastaan ihmisen maalaisjärjen viimeistenkin rippeiden katoamista maanpäältä. Se on lisännyt myös naurettavan paljon oman kropan yli-analysointia ja oireiden keksimistä milloin milläkin lauseella alkavaksi ”tämä ei sovi….” ”eikä tämäkään sovi..” ”Tässä vähän tuntuu…” ”Tässä on semmoinen pisto, tässä näin, tässä pikkuvarpaan kynnen ensimmäisen kolmanneksen kohdalla…” ja tämä on selkeästi havaittavissa aina, kun joku guru julkaisee jonkun uuden mediaseksikkään oireen tai kielletyn raaka-aineen. Jos kerran tulee pieru kun on syönyt parsakaalta, voin luvata sinulle – se on normaalia.
Enkä tarkoita nyt, etteikö vatsa saisi koskaan tulla kipeäksi, tai ei voisi olla allerginen jollekin, nyt puhun puhtaasti Ylireagoimisesta, itsensä jatkuvasta tarkkailusta, siitä miten olen törmännyt omassa työssäni täysin keksittyihin oireisiin ja vaivoihin vain sen takia, että joku oli kirjoittanut jossakin jotain jostain ruoka-aineesta. Tai että kehittymisen esteenä on se että ohjelmani on kolmijakoinen, että voitaisiinko se vaihtaa nelijakoiseksi niin alkaisi tulokset näkymään.
Voi herrajumala.
Miksi kukaan ei usko heitä, jotka sanovat, että sinun pitää itse nousta sohvalta ylös, että lähivuosina ei kukaan tule keksimään keinoa, millä voimme pitää yllä hyvää fyysistä (ja samalla henkistä!) kuntoa muutakuin löytämällä itsestämme sen motivaation lähteä liikkeelle. Voisiko joku ystävällisesti selittää minullekin, miksi ihmeessä tarvitsisimme kaiken maailman spirulinoja ja gluteenittomia tuotteita, jos ongelma on alunperin siinä, ettei syödä säännöllisesti edes aamiaista?
Tarkoitan, että nämä asiat ovat juuri niitä, joista ihmiset uskottelevat itselleen etteivät onnistu elämäntapamuutoksessa.
”Joo, kyllä se on se gluteeni, miksi mä olen edelleen läski”.
”Mulla on yliliikkuvat nivelet, en pysty treenata”.
On selvää, että kun aloittaa jotain uutta, se aiheuttaa kropassa väliaikaisia kiputuntemuksia, lihasarkuutta ja väsymystä. Se kuuluu asiaan – mutta meidän kroppamme on luotu liikkumaan, ja ruuansulatuksemme on tarkoitettu pilkkomaan ravintoa, jota koko elimistömme käyttää hyväkseen, jotta liikkumisesta aiheutuvia vaurioita saadaan korjattua, ja elimistöstä rakennettua entistä vahvempi.
Mikähän mahtaa olla motivaation kilohinta?
– B
