Olen toiminut personal trainerina nyt kolme vuotta. Sinä aikana olen muokannut tyyliäni toimia asiakkaiden kanssa moneen kertaan, ja löytänyt sitä kautta itselleni parhaimman tyylin tehdä tätä työtä. Olen verkostoitunut, sillä yksin en onnistu antamaan vastausta kaikkeen, mikä liittyy tähän monimutkaiseen ihmiskehoon- ja mieleen. Valmistun kesäkuussa urheiluhierojaksi, sillä halusin syventää ymmärrystäni anatomiasta ja auttaa mahdollisten kipu- ja jännitystilojen helpottamisessa vaikka kesken treenin. Jotkut asiakkaat ovat päässeet jo sarjatauoilla venyteltäviksi, ja kehonhuollon tärkeys on saanut koulutuksen aikana täysin uuden merkityksen.
Vaikka olen itse kilpaillut body fitneksessä ja harrastellut kehonmuokkausta astetta vakavammin, on 90% asiakkaistani kuntoliikkujia ja painonpudottajia ilman sen kummempaa vakavempaa tavoitetta, ja hyvä niin – hyvinvointi, tasapaino ja arjessa jaksaminen ovat niitä asioita, mitkä minua motivoi myös valmentajana. Omasta itsestä kannattaa tehdä elämänsä tärkein henkilö huolehtimalla omasta hyvinvoinnistaan, mutta koko maailmaa ei pidä päästää pyörimään oman kropan ja ulkonäön ympärillä. Siihen elämä on liian lyhyt.
Törmään usein siihen, että kuntoremontin ja painonpudotuksen ajatellaan olevan hirveän tuskainen ja raskas projekti – jo valmiiksi ollaan stressaantuneita siitä, ehtiikö nyt varmasti neljä kertaa viikossa salille, tai että onko ihan ok syödä maitorahkaa kun se on niin helppo eväs töihin, vai pitääkö se jättää pois kun ”olen jostain lukenut” että se ei olekaan hyväksi. Voi sitä iloa, kun näen asiakkaan kasvoilla helpotuksen, kun asiat käydään läpi, eikä nyt sitten loppujen lopuksi olekaan niin vaikeista ja vaativista asioista kysymys.
Helpotus. Mikä ihana, motivoiva sana. Ei olekaan pakko.
Ja sitten tulee tuloksia. Koska vasta kun päästää irti pakonomaisesta suorittamisesta, alkaa homma pyörimään eteenpäin.
Joiltakin se vaatii ateriakokojen pienentämistä, toisilta suurentamista. Toisilta se vaatii liikunnan vähentämistä, toisilta lisäämistä, toiset tarvitsevat alkuun ruokavaakaa, toisilta se ehdottomasti kielletään. Jokaiselle pätevät samat säännöt – riittävästi vettä, runsaasti vihanneksia ja säännöllisiä aterioita. Liikkumaan, koska se tekee niin helkkarin hyvää päänupille, alkuun edes kaksi kertaa viikossa.
Mutta jokaiselle löytyy se oma tapa tehdä. Ne, jotka antavat asioiden mennä omalla painollaan, ilman turhaa murehtimista siitä, meneekö se vaaka nyt tällä viikolla alaspäin vai ei, yltävät usein tavoitteisiinsa nopeammin ja helpommin kuin he, jotka tuskastuvat ja ajattelevat vain koko ajan jotain tiettyä ”lokeroa” – painoa, vaatekokoa, ympärysmittaa, kieltolistaa.
Sanoin eilen eräälle asiakkaalleni, että vasta kun uskallat päästää irti, ja elää hetken pelon kanssa, huomaat, että pelko oli turha. Mitään pahaa ei tapahdu, päin vastoin – olo helpottuu.
Ja sitten kun on helpottanut, voidaan jatkaa eteenpäin.
Ihanaa viikonloppua, nauttikaa auringosta, mieluiten bikineissä ja hymyssä!
B
