Inspiraatio tähän tekstiin lähti kuukausittaisesta keskustelusta etävalmennettavani kanssa. Hän on pudotellut vuoden alusta muutamaa sataa grammaa vajaat 20 kiloa. Hän on tehnyt uskomattoman hyvää työtä. Hän on tehnyt itselleen terveysteon, josta sietää olla ylpeä. En kuitenkaan enempää avaa tässä hänen projektiaan, mutta listaan muutamia asioita, mitä tuossa juolahti mieleeni.
Se, kuinka useamman vuoden projektiin lähdetään reilusti ylipainoisten kohdalla, tulee miettiä pitkäjänteisesti. Ehkä ensimmäisiä asioita mihin törmää, on painonpudottajan luulo kaikesta luopumisesta, joskus ihan suorastaan pelko projektiin ryhtymisestä. Tavoitteet ovat ehkä hieman epäselvänä mielessä, ja sen tosiasian oivaltaminen, että 20-30kg pudottamisessa menee vuosi jos toinenkin, voi tuntua alkuun aika raskaalta.
Vuosihan tuntuu kauhean pitkältä ajalta.
Muutosten elintapoihin pitää olla selkeitä, mutta kuitenkin kunkin yksilön tilanteeseen toteutettavissa – viimeisimpänä trendinä ihmiset kyselevät, että he kovasti haluaisivat laihduttaa, mutta onko tosiaan pakko lopettaa työpaikkaruokalassa syöminen. Vastakysymyksenä voisi esittää, että ”haluatko olla koko loppuelämäsi syömättä työpaikkaruokalassa?” Kukaan ei ole vielä vastannut kyllä.
Jos makea on ongelma, on aika usein kysymys nälästä, ja ylipäänsä liian pienestä määrästä perusterveellistä ravintoa. Monet pahimmat mieliteot yleensä häipyvät kun tarkistetaan annoskokoa, ja viilataan yhdessä miten se järkevä ateria nyt sitten koostetaan. Jos istuu koko päivän töissä, ei ole ehkä tarpeen ottaa kahta kolmea siivua leipää vielä normaalin lounaan lisäksi. Jätetään turhat kastikkeet pois. Vaihdetaan sokerikiisseli ja kermavaahto hedelmään. Ei osteta isoja pakkauksia herkkuja ja muuta teollista huttua kotiin, vaan täytetään kaapit järkevillä ruoka-aineksilla, myös sellaisilla jotka ovat säilyviä, jos hätätilanne yllättää. Ymmärretään, miksi pelkkä proteiinirahka tai pelkkä hedelmä ei välipalaksi riitä, tai miksi proteiinipatukalla ei kannata korvata aterioita.
Nämä ovat niitä oleellisia asioita. Sitten on paljon epäoleellisia, kuten suosikkini ”ei saa syödä hedelmiä” ja ”vihannekset pitää punnita” tai ”juo viherpirtelö jossa on macaa, spirulinaa, raakakaakaota, tofua, fetaa, kryptoniittia ja suodatettua vettä himalajalta ja sinistä suolaa”.
Mutta kaikista oleellisin juttu on se asennoituminen siihen, että tässä tehdään nyt vuosien työ. Alun haastavimman vaiheen jälkeen ruuasta ja painonpudotuksesta pitäisi tehdä renki, ei isäntää. Ei kokoajan voi ja pidä keskittyä siihen, mitä syödään seuraavaksi, mitä ei saa syödä seuraavaksi, onkohan toi hyvä vai huono juttu liittyen syömiseen ja ruokaan. Siihen liittyy jo muutenkin niin paljon tunteita, ihan kenellä tahansa koosta riippumatta. Sen järkevän ateriarytmin pitäisi alkaa kulkemaan siinä sivussa.
Koska eihän ihminen ole vain pelkkä laihduttaja. Ihminen on äiti, isä, ystävä, mummo, vaari, työntekijä, liikkuja, kahvittelija, leffassakävijä, matkustelija, illanistuja, tyttöystävä, poikaystävä, johtaja, sihteeri, lentoemo eikä pelkkä laihduttaja. Alusta saakka kannustan pitämään mielessä, että tämä ei nyt määrittele sinua, että haluat pudottaa painoa, siitä ei saa tulla elämäsi ainoa tavoite – vaan siitä pitää tehdä osa sitä, ja se ottaa aikaa. En minä ainakaan halua itse luopua viikonlopun illallisista ystävien kanssa, tai satunnaisista jäätelöpurkeista, ja pelkkä ajatuskin että aloittaisin karkkilakon saa mut jo nyt kaipaamaan karkkia. Minä haluan ottaa silloin tällöin kahvipöydässä pullan. Mutta viikot voin elää perusterveellisesti. Haluan pitää kisakauden ulkopuolella option kaikkeen – silloin välttyy ylilyönneiltä.
Kyllä, se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Alkuun kannattaa panostaa, onhan tässä kysymys sinun terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi. 30 ensimmäistä päivää ovat useimmille ne haastavimmat. Sen jälkeen kun huomaa että on jo oppinut aika monta hyvää juttua ja valintaa, niin matka helpottaa. Siis helpottaa – koska sinusta tulee vahvempi.
Älä tee painonpudotuksesta koko elämää. Jos keskittyy vain surkuttelemaan omaa napaa, kaikki kiva jää kokematta. Ja sekin kannattaa oivaltaa, että sen kivan ei tarvitse liittyä syömiseen millään lailla. On paljon muitakin kivoja juttuja.
Tämmösiä ajatuksia viikonloppuun! Joko kävit sadetakkiostoksilla?
Bettina
P.S Youtube-kanavalleni olen ladannut pari uutta videota liittyen syömisen perusjuttuihin, ja lisäksi vastannut seuraajien kysymyksiin. Ne voi kuunnella vaikka aamulenkillä.
