Sitä saattaisi ehkä ajatella että valmentajan työssä haastavinta olisi katsoa kuntoon kyykyn oikea kulma, riittävä lapatuki, rasvattoman painon mukaan laskettu oikea määrä hyvänlaatuisia rasvoja, peruskunto alueelle laskettu syke-arvio tai vastata siihen ”missä tämän kuuluu tuntua”- kysymykseen.
Minulle henkilökohtaisesti haastavinta on saada asiakkaat uskomaan, että muutoksia tulee, hitaasti mutta varmasti, ja saada valettua se usko siihen pitkäkestoiseen tekemiseen – saada jankattua päähän että tämä ei ole mikään vaihe, tämä on tuleva uusi tapa, asia joka pitää sisäistää jos haluaa päästä eteenpäin ja kehittyä. Asia mikä ei saa olla se joka polttaa loppuun, joka aiheuttaa itkua, muuttuu hauskasta väkinäiseksi suoritukseksi ja alkaa yhtäkkiä ottamaan enemmän kuin antaa, jos ei malta tai osaa optimoida.
Koittaa saada ymmärtämään, että mitä ikinä tekee, miltä ikinä näyttää, mitä ikinä painaa – mikään ei tunnu miltään, jos unohtaa elää sen elämän, joka on siinä oman navan ulkopuolella, sen navan, joka ei tunnu ikinä olevan itseensä tyytyväinen.
Naiset. Ihanat, ahkerat, uhrautuvat, periksi antamattomat, kauniit naiset. Kunpa tietäisitte miltä teidän tarinanne ovat kuulostaneet korviini. Monet teistä antavat kaikkensa työlle, saamatta takaisin sitä minkä ansaitsette. Uhraatte perheenne eteen aikanne, rahanne ja energianne, joskus jopa oman terveytenne, niinkuin kunnon perheenäidin kuuluu. Jäätte ylitöihin kun pyydetään, vaikka ette jaksaisi – pelko siitä, että toista kertaa ei pyydetä jäämään on liian suuri. Olette monet tehneet kaksinkertaisen työn sen eteen, missä olette työelämässä nyt, kuin teidän olisi tarvinnut tehdä miehinä. Opiskelette, teette päivätöitä, hoidatte perheen ja ylijäämä ajalla huolehditte itsestänne – monesti syömällä liian vähän ja treenaamalla aivan liikaa muista asioista palautumiseen nähden. Oman aikanne iltaisin otatte yöunista. Kuuntelette paskaa töissä, siedätte suoranaista vittuilua pomoilta, kuuntelette tytöttelyä. Et ole koskaan hyvä, aina liian iso, liian pieni, liian sinkku, liian varattu, liian kiltti, liian tuhma, alistuva, ylimielinen, kunnianhimoton, liian määrätietoinen, laiska, ruma, tyhmä, tylsä ja tiedätte nämä: hyvä perse, kivat tissit ja olette varmaan kuulleet, mihinkä tarkoitukseen punatut huulenne erityisesti sopivat.
Kaiken tämän keskellä, kohdistatte tyytymättömyyden itseenne ja löydätte vian kropastanne. Jostain käsittämättömästä, täysin selittämättömästä syystä ajatus kaikkeen epämukavuuteen, tyytymättömyyteen ja riittämättömyyteen kohdentuu siihen, mihin teillä on valta ja kontrolli – omaan ulkonäköön, kroppaan. Ja yhtäkkiä olette täysin varmoja, että kaikki on hyvin taas, kun saat vain nämä viisi kiloa pois.
Mäpä kerron teille yhden salaisuuden – mikään ei ole sen jälkeen paremmin. En ole todistanut yhden yhtä tapausta, jossa kaikki ilo, onnellisuus ja tyytyväisyys olisi palannut elämään miinus viiden kilon jälkeen. Totuus on, että jos emme ole jo lähtökohtaisesti tyytyväisiä itseemme, emme tule olemaan sitä viiden kilon jälkeenkään – aina löydämme lisää virheitä, lisää läskiä, lisää alleja, perseenalusmuhkuroita ja kainalomakkaroita (btw, tähän on ihan pakko sanoa että jos oikeesti elämä on pilalla kainalomakkaroiden takia, niin osta hyvä ihminen oikean kokoisia vaatteita mitkä ei kiristä ja purista ja muhkuroita).
Isottelemme virheitämme ja puutteitamme, vaikka ne juuri tekevät meistä ainutlaatuisia. Kuulostaa uskomattoman kliseiseltä, mutta niin se on. Voiko olla mitään epämiellyttävämpää, kuin epätoivoisesti yritetty täydellisyys?
Elämä on liian lyhyt siihen, jos ottaa itsensä liian vakavasti tai pitää elämässään vakavia ihmisiä. Ehdottomasti olen sillä kannalla, että elämässä pitää olla liikuntaa ja terveellinen ruokavalio kaiken hyvinvoinnin perustana, mutta ei siitä saa tulla ainoa täydellisesti hallittu suoritus – se pitää rakentaa osaksi tasapainoista elämää, missä terveys on se, joka edellä mennään. Painoa voi pudottaa ja kuntosalilla käydä vihaamatta itseään.
Älkää polttako itseänne loppuun. Joskus pitää voida ajatella että vitut läskeistä, vitut juoksulenkistä, vitut pomosta ja korkata kaverin kanssa pullo viiniä. Puida asiat läpi ystävän kanssa, nainen naiselle.
Niitä tapauksia olen todistanut useita – kun viini-illan jälkeen kaikki ilo, onnellisuus ja tyytyväisyys on palannut takaisin elämään.
– Bettina –
