Tässä nyt muutaman vuoden punttitreeniä sivusta seuranneena ajattelin rustata pari huomionarvoista asiaa, mikäli ihan OIKEASTI haluaa kehitystä ja lisätä sitä lähes kullanarvoista lihasmassaa, vähentää rasvamassan määrää kropassa ja voida muutenkin suhteellisen tasapainoisesti sekä sisältä että ulkoa.
Kun treenaaminen aloitetaan pisteestä nolla, keskitytään tekniikkaan, suht maltillisilla painoilla. Kyykky aloitellaan kepillä/tangolla ja asentoa haetaan jokaisen yksilölliselle rakenteelle sopivaksi. Kulmasoutua varten opetellaan lapatukea ja keskivartalon hallintaa työstetään ihan jokaista harjoitusta tukemaan. Sivuvipunostot opetellaan tekemään hartialihaksilla, eikä epäkkäillä. Haetaan hermotusta, lihastuntumaa ja opitaan pikkuhiljaa ymmärtämään, missä mikäkin tuntuu tai ei tunnu ja siirrytään sitten pikkuhiljaa raskaampiin kuormiin.
Mukavuusalueelta pois siirtyminen tuntuu tuottavan tuskaa varsinkin monelle treenaajalle. Kipukynnys tuntuu olevan monessa tapauksessa todella matala, ja jos niin on, voi morottaa hyvästit eteenpäinvievälle punttitreenille aika nopeasti ja keskittyä sitten jatkossakin vain pumppailemaan ja pitämään senhetkistä kuntoa yllä. Eteenpäin mennäkseen on ihan oikeasti vähän kärsittävä.
Teknillisesti täydellisen puhtaasti treenaamalla kehittyy vain tiettyyn pisteeseen saakka. Sitten on opeteltava ”fuskaamaan puhtaasti”, ja siihen tarvitaan jo hyvää kehonhallintaa ja ihan oikeasti tolkku siitä, mitä ollaan treenaamassa. Minulta kysytään usein, kun ollaan opettelemassa vaikka ylätaljan tekniikkaa, että miksi jotkut tekevät tätä riuhtoen. Yleensä silloin kun se näyttää jo vähän riuhtomiselta, tiedetään jo mitä tehdään. Kehosta pitää oppia tuottamaan voimaa – en minäkään kulmasoudussa 80 kilon kuormia pelkällä leveällä selkälihaksella lennättele. Sellaisten treenien jälkeen on kipeänä vatsalihakset, perse ja selkä. Mutta joskus pitää ottaa vähän rumasti, että voi mennä eteenpäin treeneissä.
Yksi asia, mihin törmään paljon, on hengitystekniikan totaalinen puuttuminen kaikista raskaista perusliikkeistä. Jos ei osaa pitää painetta, ei kyykkytulos nouse ikinä, sama homma maastavedossa ja penkkipunnerruksessa. Monen kanssa on homma lähtenyt ihan uuteen nousuun nopeasti, kun on vain tsekattu kuntoon hengitystekniikka, lapatuki ja lantion asennon hallinta.
Treenissä annetaan liian usein periksi juuri silloin, kun ne raskaimmat toistot vasta alkavat. Tai keskitytään ihan liikaa koko ajan siihen että ”missä tämän pitäisi tuntua? teenkö nyt oikein? Onko ihan normaalia että tämä tuntuu täälläkin?”
Lihaskuntoharjoittelussa saa ja pitää tuntua vähän jossain muuallakin kuin kohdelihaksessa. Tuntuu raskaalta, vähän pahalta, oksettaa, huippaa ja alaselkäkin kipeytyy, ja se kuuluu kaikki asiaan, jos haluaa viedä treeniä seuraaville tasoille. Jossain vaiheessa sitten tulee vastaan se piste, kun pitää vähän muokata treeniohjelmaa, eivätkä sarjapainot enää nousekaan entiseen tahtiin – ei silloin vaivuta turhautumiseen, vaan jatketaan, haetaan ehkä lisää toistomääriä, ja paljon kevyempiä nostoja.
Sarjan toistomäärä tuntuu myös olevan ikuinen ongelmakysymys. Jos jaksat tehdä 20 toistoa, lisää seuraavaan sarjaan lisää painoa. Mutta toistojen pitäisi olla suht raskaita jo heti ensimmäisestä toistosta lähtien. Kaikki toistot 1-25 välillä ovat lihaskuntoharjoittelussa hyviä, kunhan teet kunnolla, keskityt ja väsytät itsesi. Ei sitä kannata miettiä liikaa. Itsellä ei ole ainakaan lihakset jääneet kasvamatta sen takia, että olen joskus tehnytkin 15 sijasta 20 toistoa vipareita. Joskus teen pystypunnerruksia vain 6 sarjoja. Joskus treeni on hyvä, joskus ihan paska, mutta teen sen silti loppuun ja täysillä. Kannattaa opetella sellaista hyvää aggressiivisuutta siihen treenaamiseen.
Seuraavan kerran, kun menet salille, keskity tekemiseen äläkä mieti liikaa sellaisia turhia asioita kuin ylimääräisiä toistoja, täydellistä tekniikkaa tai missä pitäisi tuntua. Älä analysoi turhia.
Syömisestä on jo tehty naurettavan vaikeaa, ei tehdä treenistä sellaista. Kun treenissä menee epämukavuusalueelle, voi sitten lillua mukavuudessa lopun aikaa.
Tai sitten vaan hyväksyy sen, että pitää nykyistä kuntoaan yllä.
Mukavia kesätreenejä,
Bettina
