Ota pulla, ota nyt.

Kehopositiivisuus oli ehkä viime vuonna kovin hyvinvointialalla nähty ilmiö, ja hyvä niin. Kehopositiivinen ajattelu on lähtökohtaisesti hyväksi ihan jokaiselle, eikä sille ole minun ajatusmaailmassani minkäänlaista koko- tai painorajaa, vaan se tekee hyvää ihan jokaiselle. Sitä en sitten osaa sanoa, miten sen kukin henkilökohtaisessa elämässään kokee, tosin netissä keskusteluja seuranneena monesti kommentointi eskaloitui siihen, miten lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset ovat aiheettomasti puuttuneet ihmisten ylipainoon vastaanotoilla vaikka syy hoitoon hakeutumiselle olisi ollut murtunut sormi.

En työskentele terveydenhuoltoalalla, enkä puolusta sitä jos joku lääkäri on ikävään sävyyn maininnut ylipainosta, mutta ymmärrän miksi se asia otetaan esille. Lihavuus on merkittävä osatekijä monelle sairaudelle ja aina riski sairastumiselle, niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla. Se nyt vaan on fakta. On myös varmasti monessa tapauksessa oleellista, jos potilastiedoissa on maininta ihmisen ylipainosta, jo ihan siinäkin kohtaa kun hoitajien pitää tietää liikutellaanko potilasta yhden- vai monen ihmisen voimin paikasta toiseen, tuleeko leikkaukseen normaalipainoinen vai suurella rasvamassalla oleva henkilö tms. Ei se siellä potilastiedoissa pelkästä kettuilun ilosta lue.

Se, miten ylipainosta eroon pääseminen otetaan esille potilaan kanssa, on sitten asia erikseen. Tietenkään ei ole kohteliasta eikä reilua vain mainita asiasta, vaan ohjata potilasta positiivisen lähestymistavan kautta. Se, että joku on ylipainoinen, ei alenna ihmisarvoa millään lailla ja jos sille henkilö itse haluaa tehdä jotain, on häntä siihen ammattimaisesti opastettava, eikä syyllistettävä. Ylipainoinen tietää varmasti oikein hyvin olevansa ylipainoinen, ja syyt ovat varmasti monen kohdalla paljon kiinni muustakin kuin vain siitä, että istuu illat pitkät sohvalla sipsipussin kanssa. 

Syöminen ja ruoka ovat hyvin henkilökohtaisia asioita, joita jokainen haluaa toteuttaa itselleen sillä hetkellä sopivaksi katsomallaan tavalla. Jostain syystä korviini on kantautunut viime aikoina paljon ärsyyntynyttä naputusta ihmisiltä, jotka kieltäytyvät työpaikoilla ja muissa tilaisuuksissa tarjotuista herkuista, pullista ja leivonnaisista, ja kokevat muiden kanssaihmisten syyllistämisen kovin kiusalliseksi ja ärsyttäväksi. Mainittuja kommentteja ovat olleet muun muassa:

”On aika epäkohteliasta kieltäytyä Pirjon tuomista perjantaipullista”
” Ootsä jollain dieetillä vai”
” Ota, nyt sähän treenaatkin, ei se sussa näy”

Ihan ensiksi haluan sanoa, että jos ruokarauha on julistettu ylipainoisille, se on varmasti julistettu myös normaalipainoisille ihmisille. Ihan kaikille. Jos työpaikalla joku loukkaantuu tai tuntee itsensä huonommaksi ihmiseksi sen vuoksi, että työkaveri kieltäytyy leivonnaisista, se ei ole kieltäytyjän ongelma, sillä hänen perimmäinen tarkoituksensa ei ole syyllistää, loukata tai olla epäkohtelias muita kohtaan. Hän kieltäytyy täysin omista syistään – olkoon se sitten vaikka jo eilen syöty leivonnainen, tuleva ravintolaillallinen ystävien kanssa, tukeva ja ravitseva lounas, motivoitunut fiilis laihduttamisesta ja treenaamisesta ja jo mahdollisesti siinä saavutetut tulokset. On äärimmäisen epäkohteliasta kommentoida että ”ota nyt, eihän sussa edes näy”, sillä tosiasiassa sen eteen että ne pullat ei siellä vyötäröllä näy, on tehty ja painettu menemään ihan helvetillinen duuni. 

Jos se nyt tulee yllätyksenä jollekin, niin ihmiset ei pysy kunnossa sillä, että ihan jokainen tarjottu pulla tai konvehti uppoaa kitusiin. Sen eteen tehdään töitä ja tietoisia valintoja, ja sitä tulee kunnioittaa siinä missä ylipainoisen kollegan tai ystävän oikeutta syödä lounastauolla just niin monta lihapullaa tai leipäsiivua kuin haluaa, rauhassa, ilman kommentointia tai arvostelevia katseita.

Kokemukseni mukaan aika harva terveellisesti syömään pyrkivä tekee numeron omasta syömisestään (ellei nyt sitten noudata jotain saakelin ideologiaa josta haluaa koko maailman kuulevan, sarjassamme aivan yhtä ärsyttävä kuin tyrkyttäjä) vaan siitä tekee numeron joku ympärillä oleva. Kotoa tuodut eväät ovat osalle kuin punainen vaate, vaikka sen takana saattaa olla muukin kuin rajoitettu ja tylsä ruokavalio – osa haluaa taloudellisista syistä tuoda ruuan kotoa, osa haluaa että lounaan proteiininsaanti on taattu ja sitten sellainenkin eriskummallinen asia kuin pelkkä omasta kotiruuasta nauttiminen saattaa olla omien eväiden mukana kantamisen taustalla. Syy on henkilön oma, ja vain hänen asiansa.

Jos sinun tekee mieli kysyä työkaverilta, miksi hänellä on omat ruuat mukana tai miksi hän kieltäytyy palaveripullasta, älä kysy. Jos taas et voi millään vastustaa kiusausta ja uteliaisuus muuttuu kestämättömäksi, kysy kohteliaasti ja ystävällisesti. Jos kaveri vastaa että haluan voida paremmin ja tehdä tietoisempia valintoja syömisestäni eikä rasvanpalaminenkaan olisi haitaksi, ei työkaverin päätös ole sinulta pois. Siihen voi vaikka vastata kannustaen. 

Ruokarauhaa kaikkien viikkoon,

Bettina

6 vastausta

  1. Kyllä. Tämä on niin totta. Kantapään kautta tuli opittua tämäkin asia. Aikanaan söin kaiken mitä joku eteen lappoi, lihankin, vaikka olen vege. Ajattelin, että olen kohtelias, enkä työläs. Mutta siinä vaiheessa kun alkoi tehdä mieli myrkyttää ne pakolliset palaveripullat heräsin siihen, ettei tämä ideologia toimi. Se keräsi vain pissiä päähän, eikä sillä ollut muille mitään merkitystä 😊 Ekaks pitää kunnioittaa itseään ja omia valintojaan niin sitä kautta löytyypi sopusointu muidenkin kanssa. Ja jos ei löydy niin sitten siitäkin voi vetästä omat johtopäätöksensä. Kiitos, olet IHANA!

  2. Moikka!
    En oo kauheen pitkään sua seurannu, joku puol vuotta, mutta oon kattonu sun muutaman vuoden takaisia videoita ja siis huh huh mikä mimmi! 💪🏼 Siis sanot niin suoraa asioita, ajattelet samoista asioista samal tavalla ku mä. Ihailen sun aktiivisuutta ja elämänasennetta. Oot super motivoiva ja kaunis!
    Pohdit yhessä videossa, miks joku haluu tietää mitä joku syö, niin ite saan ainaki niistä vinkkei ja ideoita ja sitä et kuin paljon voi/kannattaa/pitää syödä.
    Mahtavaa ku jaksat kaiken kiireen keskellä jakaa videoita ja kirjottaa blogia.
    Mukavaa kesää ja hyviä treenejä!! 🙂

    1. Voi kuinka kiva kuulla että olet tykännyt jutuista 🙂 Ihanaa kesää ja hikisiä treenejä!

  3. Itse olin kokonaisuutena yksi kävelevä punainen vaate lukioaikoina. Urheiluvaatteita, kireitä ponnareita sekä kanssaopiskelijoiden verenpaineita nostattavia värikäskantisia muovipurnukoita. Jo silloin mietin, mikä aiheutti sen järkyttävän paheksunnan, mitä erilainen elämäntyylini sai aikaan. Sain pitkiä katseita ja piiloteltuja mulkaisuja, sillä olin ainoa joka erottui massasta kyseisellä toiminnallaan, eikä kaikesta huolimatta välittänyt. Täysin normaalejakin ruokiani pystyttiin arvostelemaan vain, koska asetelma muihin nähden oli erilainen. Vielä tänäkin päivänä tämän kaltaisia ihmisiä tulee vastaan, eri tilanteissa. Ei tajuta sitä, etten kieltäydy pullasta tökeryyttäni, vaan siksi, koska minulle on parempi näin. Ja jos sattuu osumaan päivä kun vedetään löysemmin tai tankkaillaan, tartun mielelläni taikinataiteeseen.

    Jälleen puhut mimmi täyttä asiaa :* Ja teille muille, muistakaa aina pitää omista periaatteistanne kiinni ja seiskää oman juttunne takana!

Share the Post:

Aiheeseen liittyvät julkaisut

Katso uusimmat blogini

A short description introducing visitors to the topic of your blog and what to expect in it.

Uusimmat: