Pari viikkoa pomon määräämää lomaa on vielä jäljellä, vaikka ilmassa leijuu jo ihan mukava tympääntymisen meininki. Kesää on varjostanut vain se, että olen ollut jo kolmatta kertaa sairaana huhtikuun jälkeen. Nyt on podettu kahden vuoden edestä poskionteloita, angiinaa ja keuhkoputkentulehdusta, ja toivon totisesti että tämä olisi nyt tässä. Oli ihanaa suunnitella treenaavansa aktiivisesti koko kesän, mutta minkäs teet kun karma on karma, paska on paska ja säkä on säkä, mutta eiköhän täältä nyt nousta kaikkien sirpaleiden keskeltä pikkuhiljaa takaisin lähtöpisteeseen. Tosin ehdin jo mietiskellä, että mieluummin vetelen mittari punaisella ympäripyöreitä päiviä kuin kestän tällaista sairastelua enää toista puolen vuoden jaksoa. Heh.

San Diego teki ihmismielelle hyvää, vaikka paluumatka olikin sitten nolompi reissu, ja tuli vähän rähistyä väärässä paikassa, oltua väärässä terminaalissa ja sillee kivasti. Onneksi olin yksin matkassa, sillä se vielä tästä olisi puuttunut että joku läheinen olisi saanut vierestä todistaa, miten kärsivällinen ihminen tosiasiassa olenkaan. Tähän toinen heh.
Syksy on valmennuspaikkojen osalta täynnä. Eli työkuviot näyttävät hyvältä – vanhasta oppineena teen vain yhden pitkän päivän, neljä viisituntista ja viikonloput pidän vapaana. Koulua ei ole, eikä mitään muitakaan pakollisia velvoitteita. Tuntuu kaikin puolin kivalta palata kohta takaisin Helsinkiin!

Mulla alkaa mieli orientoitua siihen, että vuoden päästä tähän aikaan pitäisi olla aika revityn näköinen. Tie siihen tulee olemaan pitkä ja kivinen, sillä treenien puolesta kesä on mennyt vituilleen, ja vaikka syömisten suhteen homma noudattaa aika opittua linjaa, olen törmännyt pitkästä aikaa ongelmaan jossa ruoka ei maistu. Voin teille kaikille tällaisen salaisuuden jakaa, että on aika harvinaista kohdallani, sillä yleensä syön oman ja muidenkin lautaset tyhjäksi. Tosin siihen saattaa vaikuttaa myös kaikki nautitut viinilasilliset (pullolliset), että fiilikset kropassa heittää vähän häränpyllyä.

Aloitan välidieetin syyskuussa, ja sitä pitäisi repiä semmoinen 12 viikkoa, ja sen tarkoituksena olisi saada revittyä semmoinen 6-7 kiloa sitäitseänsä häviksiin, sen jälkeen ylläpitävää vaihetta tulisi semmoinen 5-6kk jakso, kunnes aloittaisin sitten toukokuussa varsinaisen kisadieetin, jonka haluaisin pitää ihan maksimissaan 20 viikon mittaisena. Itselläni tyyli ”mahdollisimman lyhyt ja mahdollisimman vittumaisesti” tuntuu toimivan paremmin kuin ”pitkään ja hartaasti”. Siksi tätä silavaa pitää poltella nyt kahdessa erässä. Haluan olla kerran elämässä kireä ja kunnossa ja sitten voinkin keksiä jotain muuta turhaa ajanvietettä kuin fitness. Voisin esim. aloittaa jonkun muun liikuntaharrastuksen, vaikka tangon.

Some on ollut hiljainen, mitä nyt muutaman huonon jutun olen heittänyt snäppiin ja pari melkein tyrkkyä persekuvaa instagramiin, mutta siinä se. Enpä ole juuri seuraillut kenenkään muunkaan tekemisiä. Olen jotenkin kurkkua myöten täynnä #fitnesslifestyle iskulauseita. Olen lukenut paljon kirjoja. Jos et tiedä mikä on kirja, suosittelen katsomaan googlesta.

Jos haluat aloittaa syyskuussa dieetin, siis ihan vanhan ajan dieetin missä vedetään tarkkaa linjaa, saa liittyä seuraan. Ryhmässä on aina hauskempaa, vai kuinka se meni. Laihdustuskin.

Niin perustetaan sille vaikka salakerho facebookiin 🙂

Ihanaa Elokuuta!

Bettina