Vietettyäni lähes kaksi vuotta ilman suoratoistopalveluita, tilasin tammikuussa Netflixin, sillä halusin nähdä erään kehutun kauhuelokuvan (jota en edes mainitse tässä, koska kuten kaikki uusi kauhugenren tuotanto, tämäkin oli pettymys) ja tietenkin selasin tarjonnan läpi tuon kuukauden ajan kun tilaus oli voimassa. Lopputulos oli, että sotkin hyvänä olleen unirytmini valvoen 1-1,5h myöhempään iltaisin ruutua tuijottaen kuin mitä olisin tehnyt ilman Netflixiä.
Jos nyt yksi jakso vielä. Kyllä te tiedätte. Päädyin takaisin aamuärtyiseksi kiukkupussiksi, ja eikun takaisin rytmin rakentamiseen, joka toki on onneksi korjattavissa. Itselläni ei ole varaa olla väsynyt itsestä johtuvista syistä – tapaan päivittäin 4-6 asiakasta, joille minun on oltava 100%, ja tästä sosiaalisesta kuormasta minun on palauduttava joka päivä. Sen palautumisen ehtona on 8-9 tuntia unta yössä, 2 tuntia hiljaista kotona olemista, säännöllinen liikunta ja säännöllinen ruokarytmi.
Voitte aivan hyvin pitää mua vauvana, mutta elämän kuormitusta kestää niin helvetin paljon paremmin silloin kun pitää omista perustarpeista huolta.
Tutkija, fysioterapeutti ja terveystieteiden maisteri Päivi Kolu kirjoitti hesarin Minä väitän– sarjan jutussa uuvuttavalta tuntuvasta arjesta johtuen retuperällä olevista elintavoistamme. Kirjoitus sisälsi kappaleen ’usein kuulee myös sanottavan, että työelämä uuvuttaa liikaa ja arki väsyttää. Entä jos se johtuisikin siitä, ettemme pidä jaksamisestamme riittävästi huolta?’
Se oli erinomaisesti kysytty. Keskustelupalstojen kommentit huusivat puolesta ja vastaan – on vaativan työkulttuurin syytä ettei kansa liiku, ei saa syyllistää yksilöä liian kuormittavasta arjesta, liikkumattomuus johtuu rakenteista. Itse en saanut kirjoituksesta sellaista kuvaa, että kansaa vaadittaisiin juoksemaan kaksi tuntia päivittäin 12 kilometrin tuntivauhtia, vaan ajattelin itse enemmänkin sellaista 30 minuutin päivittäistä reippailua, jotain matalan kynnyksen liikuntaa. Mutta, tokihan kaikki on suhteellista.
En kuitenkaan sortuisi ajattelemaan, että kirjoituksen tarkoitus oli saada ihmiset liikkumaan vain yhteiskunnallisesti merkittävistä kustannussyistä, vaan ihan oman elämänlaadun parantamisen takia. On ihan totta, että vaativaa aivotyötä saadaan nollattua fyysisellä kuormituksella – se, onko kuormitus lempeämpää tai raskaampaa, riippuu taas täysin siitä mihin yksilön rahkeet riittävät. Mutta kyllä liikunta palauttaa, silloinkin kun eniten tuntuu ettei jaksa. Onhan meillä paljon muutakin missä haluamme jaksaa kuin vain työ – ihmissuhteet, muut harrastukset, perhe, vapaa-aika noin yleensäkin.
Kun koen itse kovempaa arjesta tulevaa kuormitusta, valitsen mieluummin kevyen hölkkälenkin kuin keskittymistä vaativan lihaskuntoharjoituksen. Asiaan ei tarvitse suhtautua pakonomaisesti – kyllä jokainen järkevä ihminen tajuaa ettei päiviä jatkuneilla liian lyhyillä yöunilla kannata maratonia lähteä joka ilta juoksemaan, mutta lempeämpi lenkki saattaa olla se joka helpottaa seuraavan yön unia.
On paljon mukavampaa varastaa aikaa yöunista 60 minuuttia kuin varastaa aikaa kalenterista 30 minuuttia päivässä liikunnalle.
Palatakseni siis tekstin alkuun – Me aikuiset ihmiset saamme ihan itse päättää sen, mihin käytämme aikamme. Niin kauan – ja uskallan väittää tämän pitävän aika monen kohdalla kutinsa – varastamme itsellemme aikaa yöunista tuijottamalla ruutua töiden lisäksi vielä kotonakin, teemme aika nopeasti itsellemme kierteen jossa olemme väsyneitä, minkä takia syömme energiapitoisesti ja epäsäännöllisesti, minkä takia emme jaksa harrastaa liikuntaa, mikä huonontaa yöunia entisestään ja näin kierre on valmis.
On paljon mukavampaa varastaa aikaa yöunista 60 minuuttia kuin varastaa aikaa kalenterista 30 minuuttia päivässä liikunnalle. Ja tämä on ihan tyypillistä meille ihmisille – me olemme mukavuudenhaluisia, ja se näkyy valitettavasti terveydessämme. Jo nyt puhelin, suoratoistopalvelut, ruokapalvelut ja muut mukavuutta lisäävät tekijät arjessamme vievät leijonanosan vapaa-ajastamme, joten en nyt henkilökohtaisesti jaksa uskoa, että pelkästään työkuormituksen helpottaminen lisäisi massiivisesti liikuntaan käytettyä aikaa. Olen toki mielelläni väärässä.