Laskin juuri karkeasti, että olen ohjannut n. 5700 tuntia face to face- asiakkaita. Se on kolmessa vuodessa aika paljon. Tähän en ole laskenut online-valmennettavia.

Olen siitä onnellisessa asemassa, että asiakassuhteeni ovat pitkiä – se tarkoittaa, että minulla on mahdollisuus luoda asiakkaaseen kunnollinen suhde, ja hommassa on kysymys muustakin kuin kymmenessä viikossa kesäkuntoon- projekteista, koska ihan rehellisesti, ne eivät motivoi minua valmentajana mitenkään.

En tee/myy kuntosaliohjelmia asiakkaille, joita en ole ikinä tavannutkaan. Netti on täynnä ilmaisia treeniohjelmia, senkun valitsee omansa ja lähtee salille. Se onkin sitten eri asia mitä siellä salilla sen lapun kanssa tekee. 5700 tuntia PT-ohjauksia on opettanut minulle sen, että vaikka kuinka kuvittelee oppivansa alataljasoudun Youtube-videolta, ei sitä todennäköisesti opi.

Henkilökohtaisessa valmennuksessa olevat asiakkaani ovat useassa tapauksessa sellaisia, joilla on pidemmän ajan tavoitteet kehonmuokkauksessa – henkilöitä, jotka ovat ymmärtäneet, että muutos vaatii aikaa, vaikka joskus pitää hakata päätä seinään ja joskus lyödä läskiksi ja sitten onkin taas kaikki hyvin. Siihen tarvitaan usein joku, joka ohjaa johdonmukaisesti eteenpäin.

Olen nähnyt romahduksia, lohduttanut aika monet kerrat, nähnyt onnen kyyneleitä, vitutuksen kyyneleitä, onnistumisia, pettymyksiä ja raivokohtauksia. Tämän työn tärkein asia on olla ihminen ihmiselle – tajuta milloin on aika empatialle, jämäkämmälle otteelle, milloin pitää kiristää suitsia ja milloin löysätä. Tajuta, koska sanoa hyvää ja koska huonoa, ja se vaatii hyvää ihmistuntemusta ja asiakaspalvelutaitoja, eikä koskettamisen taitokaan ole pahaksi. Halaaminen on ihan helvetin kova juttu.

Ja mokannut olen asiakastilanteita. Silloin vaan asiat pitää hoitaa tilanteen vaatimalla tavalla.

Ehdottomasti suurimpia kysymyksiä ja ongelmatilanteita aiheuttaa ruoka ja muut ravintoon liittyvät asiat. Ravintopainotteiseen etävalmennukseen hakeutuvat 90% tapauksissa ihmiset, jotka ovat kokeilleet kaikki mahdolliset nettivalmennukset ja pikadieetit, onnistumatta saavuttamaan pysyviä tuloksia. Sitä olen aina sanonut ja sanon sen taas – pikadieetit ja lyhyet nettivalmennukset ovat viimevuosien hyvinvoinnin Epic Fail.

Jaa miksi näin?

Koska jokin on mennyt pieleen silloin, kun asiakasta on jossain valmennuksessa kielletty käymässä lounaalla työpaikan ruokalassa. Uskokaa tai älkää, ensimmäinen huolenaihe monella on se, etteivät haluaisi lopettaa työpaikkaruokalassa syömistä, vaikka haluaisivatkin saada pysyvästi rasvaprosenttia pienemmäksi.

Me olemme tulleet ihan naurettavaan tilanteeseen, jossa ihan tavallinen ihminen ei uskalla syödä tavallista lautasellista lasagnea pelkäämättä, että laihtuminen loppuu siihen paikkaan ja huomenna vaaka näyttää 500g enemmän kuin eilen.

Nämä pelot ovat perua pikadieettien nopeista tuloksista, jotka on sitten lihottu korkojen kera takaisin, eikä nyt keksitä enää itse ratkaisua ongelmaan. Aiemmin pikakuurilla nautitut kana ja parsakaalikombo ei houkuta pitkällä tähtäimellä, mutta laihtuminen olisi kiva juttu. Olisi kiva käydä työkavereiden kanssa syömässä, mutta en tiedä viitsiikö, kun lihapullat ovat kuitenkin valmiiksi kastikkeessa linjastossa.

Siis ihan oikeesti, mitä helvettiä? Uskaltaisin väittää, että kieltäytyminen työpaikkaruokalassa syödystä lounaasta aiheuttaa pahoinvointia enemmän, kuin siellä syöty grillipihvi. En tiedä mitään surullisempaa, kuin yksin eväiden syöminen työpöydän äärellä. Vaikka olisi eväät, niin nekin voi varmasti syödä ruokalassa, tai ainakin taukotilassa muiden kanssa.

Kun tarpeeksi monta kertaa kieltäytyy, ei kohta enää edes pyydetä.

Tasapainon pystyy löytämään.

Ihanaa viikonloppua,

B